Minä, Huppepappi

Ensin minusta tuli Huppe. Sitten pappi. Vähitellen Huppepappi-nimi yleistyi.

Isäni vei partioon, Turun Metsänkävijöihin, syksyllä 1959. Partiopolku jatkuu edelleen. Hieman pyöreänä olemukseltani yrittivät pojat nimetä minut Putteksi. Sanoin, ettei se käy. Mutta Huppe kyllä käy. Niin minusta tuli Huppe. Jotkut harvat, kuten Kanervan Ike, eivät sitä oppineet – hänelle olin aina Puppe. Annoin olla.

Partiopolku vei minut nuorisotyön pariin. Pappina toimin ensin pitkään nuorisopappina. Rippikoululaiset pitivät parinkymmenen vuoden ajan perillä 15-vuotiaitten maailmasta. Kasvatustoimen johtajana sain hoitaa laajasti nuorten asioita, varhaiskasvatuksesta opiskelijoihin. Kun oma perhe kasvoi kahdella pojalla, tulivat jalka- ja koripallokenttien reunat tutuiksi.

Jalkapallokentän reunalta lipsahdin mukaan politiikkaan. Sen saleissa on kulunut jo yli 30 vuotta, melkein puolet elämästä. Paljossa on saanut olla mukana. Aitiopaikalla. Kaupunginvaltuuston ohella ensimmäiset poliittiset tehtävät vapaa-ajan lautakunnassa liittyivät nekin nuorisotyöhön. Sittemmin on koko kenttä tullut tutuksi. Kaarinassa ryhmyrinä, valtuuston puheenjohtajiston osana kaupunginhallituksen pöytäkunnassa, tarkastuslautakunnan ja vanhus- ja veteraanineuvoston puheenjohtajana. Muualla TYKSLABin johtokunnassa, Sairaanhoitopiirin valtuustossa, maakuntavaltuustossa, Varhan vanhus- ja vammaisneuvostossa, Varsinais-Suomen liiton saaristotoimikunnassa, TOK:n ja TOP:n edustajistossa. Tulipahan nuorena poliitikkona parit eduskuntavaalitkin koettua. Ääniä tuli. Mutta enemmän olisi tarvittu.

On elämään partion, pappeuden, palloilun ja politiikan lisäksi mahtunut muutakin. Avioliiton aikaa lähemmäs puoli vuosisataa, asumista Littoisten Kotimäessä 45 vuotta ja poikien ansiosta jo kymmenen vuotta Vaarin elämää viidelle lastenlapselle. Poikien ollessa pieniä purjehdittiin kesät ja kesytettiin talvisin Alppien ja Lapin rinteitä. Eläkepäiviin tuovat sisältöä jäsenyydet useissa eri yhdistyksissä, kausikorttipaikat TFO:n konserteissa ja kesäiset hetket ystävien seurassa Nauvon mökillä.

Elämän mittainen valokuvausharrastus on opettanut keskittymään oleelliseen. Iän myötä jotkin harrasteet ovat vaihtuneet toisiin. Enää ei purjehdita viikkotolkulla tai riennetä hiihtolomalla Alpeille. Nykyisin liikuntaa tarjoaa Aarnen tallin monisatapäinen herraseura ja sähköavusteisella polkupyörällä on, liukasta aikaa lukuun ottamatta, mieluisaa kiitää paikasta toiseen. Ja kun pappi saa eläkkeelläkin tehdä papin töitä, on mukavaa auttaa ystäviä ja tuttavia heidän elämänsä murrosvaiheissa.

Onnellinen mies.