Vaalikoneet. HESARI

Kännykkäkielto myös välitunneilla. Täysin eri mieltä.

Kännyköitten käyttö tunneilla vaikeuttaa opetukseen keskittymistä. Siellä niitä ei tarvita, ellei opetus – esimerkiksi tiedon hakeminen – sitä edellytä. Nuorille yhteys toisiin nuoriin kännykän avulla on kuitenkin niin oleellista, että sen kieltäminen välitunneilla ei ole perusteltua.

Varhaiskasvatuksen työntekijöitä pitää houkutella kuntaani palkankorotuksilla. Jokseenkin eri mieltä.

Vaikka alan työntekijöiden rekrytointi olisi hankalaa, ei kuntien väliseen palkkakilpailuun pidä lähteä. Taustaltani ay-ihmisenä pidän tärkeänä palkkauksen ja työehtojen sopimista työ- ja virkaehtosopimuksin.

Erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia pitää palkata kouluihin lisää, vaikka se tarkoittaisi kuntaveron korotusta. Ei samaa eikä eri mieltä.

Nykykoulussa erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien tarve kasvaa hälyttävästi. Siitä olen samaa mieltä, että tarpeeseen on vastattava. Eri mieltä sen sijaan olen siitä, että se pitäisi tehdä hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan olisi tärkeää pureutua myös syihin erityisen tuen kasvavan tarpeen takana. Liiallinen paapominen ja ymmärtäminen tuskin innostavat nuorta itse yrittämään ongelmien ratkaisua. Itselleni parasta erityisopetusta olivat ehdot ja vähemmän hyvät koenumerot.

Jos kunnan taloustilanne on heikko, teattereiden ja orkesterien tuesta voi karsia. Täysin eri mieltä.

Kirjasto on keskeinen tekijä kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Ollakseen toimiva ja ajankohtainen, on tärkeää, että kirjaston on mahdollista jatkuvasti täydentää kokoelmiaan. Vastaavalla tavalla orkesterit ovat väline hyvinvoinnin edistämiseen. On muistettava, että kulttuuriin ja kirjastoon kohdistettavat määrärahat ovat kunnan moniin muihin menoeriin verrattuina kohtuullisen pieniä. Vähästä tehtävillä säästöillä ei kassaan suuria summia kerry ja niistä lopulta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lähikirjastojen rahoitus on pidettävä nykytasolla, vaikka kunnassani etsittäisiin säästökohteita. Täysin eri mieltä.

Kirjasto on keskeinen tekijä kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Ollakseen toimiva ja ajankohtainen, on tärkeää, että kirjaston on mahdollista jatkuvasti täydentää kokoelmiaan. Samoin, kuin kulttuurin kohdalla, kirjastoon kohdistettavat määrärahat ovat kunnan moniin muihin menoeriin verrattuna kohtuullisen pieniä.

Kuntani veroprosentin on pysyttävä ennallaan, vaikka olisi paineita menojen kasvattamiseksi. Jokseenkin samaa mieltä.

Kunnan menoissa on muuttujia, joihin ei voi vaikuttaa ja joihin voi vaikuttaa. Esimerkiksi sopimusten mukaiset palkankorotukset tai inflaatio ovat muuttujia, joihin kunnan omin toimenpitein ei voi vaikuttaa. Sen sijaan uudet palvelut tai projektit ovat sellaisia, joihin voi vaikuttaa, jotka kyllä voisivat olla mukavia, mutta eivät välttämättömiä. Jos kunnan taloudessa näyttää olevan ongelmia, on harkittava missä määrin näitä ei-välttämättömiä palveluja lisätään. Yhtä tärkeää on tarkastella jo olemassa olevia palveluja ja miten välttämättömiä ne ovat. Hyvänä aikana on helppo lisätä kuluja. Ongelmana on, ettei saavutettuja etuja ole kovinkaan helppoa poistaa. Mahdollinen verojen korotus on viimeinen keino, kun kaikki muut on jo selvitetty.

Kuntaani pitää houkutella vihreän siirtymän investointeja, kuten tuulivoimaa, aurinkovoimaa tai vähäpäästöisiä tehtaita. Jokseenkin eri mieltä.

Vastaan kysymykseen nimenomaan Kaarinan näkökulmasta, siksi jossain määrin erimieltä, jossain toisessa kunnassa toimiessani voisi vastaus olla myönteinen. On tärkeää saada kuntaan monipuolista yrittäjyyttä. Hyvä, jos uudet investoinnit voisivat olla myös osa vihreää siirtymää. Kaarinassa on asiasta keskusteltu. Tuuli- ja aurinkovoimalle ei ole helposti löydettävissä sijoituspaikkoja. Uusia teollisuustontteja kaavoitetaan, mutta on kiinni yrityksistä itsestään, millaista tuotantoa ne kaupunkiin tuovat.

Kunnassani pitää toimia niin, että asuinalueet eivät eriydy liikaa toisistaan asukkaiden varallisuuden tai etnisen taustan mukaan. Jokseenkin samaa mieltä.

Kunta voi kaavoituksella pyrkiä ohjaamaan rakennuskannan kehittymistä niin, ettei se edistäisi segrekaatiota. Toisaalta, vaikka kaupunki olisi tehnyt voitavansa, ratkaisevat ihmiset kuitenkin itse minne muuttavat. 

Kuntani on pyrittävä saamaan muuttovoittoa ulkomailta väestön vähenemisen estämiseksi. Jokseenkin eri mieltä.

Kaarina kuuluu muuttovoittoisten kuntien joukkoon. Nykyinen kasvuvauhti on kaupungille riittävä, eikä edellytä kysymyksen mainitsemia toimenpiteitä väestön lisäämiseksi. Kaupunkiin ovat tervetulleita myös ulkomailta Suomeen muuttavat.

Rakentaminen on sallittava luontoalueille, jotta asuntojen hinnat pysyvät kohtuullisina. Ei samaa eikä eri mieltä.

Kaarinassa on perinteisesti ollut sekä taajama- että lähiörakentamista. Vireillä olevat kaavat tuovat tontteja sekä niille, jotka kaipaavat luonnon läheisyyttä, että niille, jotka pitävät enemmän kaupunkimaisesta rakentamisesta. Kovin halvoiksi tontit eivät kummassakaan tapauksessa muodostu. Oma juttunsa on sitten kysymys vapaa-ajan asuntojen muuttamisesta vakituisiksi asunnoiksi. Tällaisia toiveita on jossain määrin olemassa ja itse suhtaudun niihin positiivisesti, koska ne käytännössä jo toimivat ympärivuotisesti.

Jos on pakko valita, on parempi korottaa veroja kuin leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia. Jokseenkin eri mieltä.

Hyvää tarkoittaen on rakennettu yhteiskunta, jonka julkisiin ja sosiaalipalveluihin meillä ei nykyisessä taloustilanteessa ole varaa. Siksi tätä kokonaisuutta on pakko pyrkiä karsimaan. Koska saavutettuihin etuihin on totuttu, on niistä luopuminen hyvin vaikeaa. Ongelmana on myös se, että leikkausten tulisi kohdistua niin, ettei heikoimmassa asemassa olevien tilanne muutu mahdottomaksi. Kokonaisveroasteemme on jo nyt niin korkea, että sitä ei enää voi lisätä aiheuttamatta ongelmia sekä kansalaisille että yrityksille. Suo siellä vetelä täällä. Mutta koska perussyy on liian kalliiksi paisunut julkinen sektori laajoine sosiaalipalveluineen on siihen puututtava.

Suuret tuloerot on hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita. Jokseenkin samaa mieltä.

Hyväksyn tuloerot, koska ne kuuluvat yhteiskuntamme olemukseen. Kysymyksenasettelun mukaisten syiden ohella ne useimmiten perustuvat enemmänkin vastuun määrään tai yrittäjyyden mukanaan tuomiin riskeihin ja onnistumisiin. Ymmärtääkseni Suomessa tuloerot suuressa mittakaavassa ovat melko maltillisia, vaikka mukaan mahtuu myös joukko todella suurituloisia.

Valtion pitäisi puuttua nykyistä voimakkaammin markkinoiden toimintaan, jotta talous olisi kaikille reilu. Täysin eri mieltä.

Markkinataloudessa markkinat toimivat parhaiten työmarkkinaosapuolten keskinäisten neuvottelujen voimin. Valtion puuttuminen markkinoiden toimintaan on perusteltua silloin, jos työmarkkinaosapuolet sitä itse pyytävät.

Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa. Ei samaa eikä eri mieltä.

En tunne asiaa riittävästi voidakseni kommentoida.

Valtion ja kuntien omistusta yritystoiminnassa tulisi vähentää. Täysin samaa mieltä.

Terve talous perustuu avoimeen kilpailuun. Valtion ja kuntien mukaantulo nostaa keinotekoisesti hinnat ja heikentää palvelua. Hyvä esimerkki on jätehuollon ottaminen yhteiskunnan haltuun. Omalla kohdallani se merkitsi hintojen huomattavaa nousua ja palvelun oleellista hidastumista. Tuottajan ja kuluttajan väliin rakennettiin kallis, itseään ruokkiva organisaatio, josta sen paremmin kuluttajalle kuin tuottajalle ei ole mitään todellista hyötyä. Vastaavalla tavalla kustannukset ovat nousseet myös julkisen liikenteen ratkaisuissa.

Suomen muuttuminen aiempaa monikulttuurisemmaksi ja monimuotoisemmaksi on hyvä asia. Täysin samaa mieltä.

Elinaikani kuluessa yhteiskuntamme on nopeasti monikulttuuristunut ja monimuotoistunut. Kansakoululuokallani oli yksi romani ja tiedekunnassani afrikkalainen stipendiaatti. 70-luvulla se oli niin ihmeellistä, että hänestä tehtiin jopa lehtijuttuja. Nykyään moista ei enää ihmetellä, ja se on hyvä asia.

Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle. Täysin samaa mieltä.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa keskeisellä sijalla ovat organisaatiot ja byrokratia. Kristillisyydessä keskeisellä sijalla on ihminen. Vaikka esimerkiksi kultainen ohje ei ole pelkästään kristillinen arvo, sen opettamisesta suomalaisille ovat kuitenkin vastanneet pääosin kristilliset kirkkomme. Sote-uudistuskin voisi olla helpommin kansalaisille myytävissä, jos sen lähtökohtana nähtäisiin monimutkaisten organisaatio- ja poliittisten rakenteiden sijaan ihminen. Teologina toki tiedän, että kristinuskon tulkinnassa on omat koulukuntansa ja että kristilliset arvot voidaan nähdä myös tuomitsevina ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sopimattomina. Omassa teologisessa ajattelussani en näitä ongelmia tunnista.                          

Sukupuolen moninaisuus pitäisi ottaa huomioon Suomessa nykyistä paremmin. Täysin samaa mieltä.

Asia on ilmaistu selvästi YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa: Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Jokainen on oikeutettu tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen , kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. Tuskin asiaa sen selvemmin voi ilmaista. Työtä tavoitteen saavuttamiseksi on jäljellä paljon. Myös meillä Suomessa.

Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen pitää oppia. Jokseenkin eri mieltä.

Lapsen tärkein tehtävä on kehittyä tasapainoiseksi omaksi itsekseen. Tottelevaisuus tottelemisen vuoksi tai auktoriteettien kunnioittaminen kunnioittamisen vuoksi eivät tätä tavoitetta edistä. Toisaalta on tärkeää, että lapsi tutustuu elämän pelisääntöihin, joihin kuuluu myös yhteisesti noudatettavia asioita, kuten vaikka liikennesääntöjen noudattaminen ja toisten huomioiminen. Haittaa ei ole siitäkään, että oppii kanssaihmisiä arvostavat, hyvät, käytöstavat.

Suomen pitäisi vähentää omia päästöjään riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät. Täysin samaa mieltä.

On sanottu, että Suomi on niin pieni osa maailmaa, ettei meidän ympäristöteoillamme maailmaa voida pelastaa. Varmaan niinkin. Pelkästään Pietarin kaupunki aivan naapurissa on väestöltään maamme luokkaa. Mutta, vaikka me emme voisi pelastaa koko maailmaa, niin voimme vaikuttaa siihen, millaisen Suomen jätämme lapsillemme. Olen ikäni liikkunut saaristossa ja nähnyt, miten kirkkaat vedet ovat samentuneet ja sinilevä valtaa meret vuosi vuodelta aikaisemmin. Tuskin pääsen enää näkemään lapsuuteni kirkkaita vesiä. Mutta jos toimenpiteemme käynnistävät vaikka hitaankin muutoksen kohti parempaa, ne ovat sen arvoisia.

Poliitikkojen on asetettava Suomen ja suomalaisten etu kaiken muun edelle. Jokseenkin samaa mieltä.

Poliitikot on valittu hoitamaan Suomen ja suomalaisten asioita. Kuntapolitiikassa oman kunnan ja usein myös oman lähialueen asioita. Päätöksiä tehtäessä tämä on syytä pitää mielessä. Mutta vaikka Suomi on meitä lähinnä, me emme ole irrallaan muusta maailmasta. Suomen asioita ja etuja hoidettaessa poliitikot kyllä joutuvat, vaikka Nato- ja EU-kysymyksiä pohdittaessa, ottamaan huomioon myös muut.

Ympäristön etu tulisi asettaa talouskasvun ja työpaikkojen luomisen edelle, jos ne ovat keskenään ristiriidassa. Ei samaa eikä eri mieltä.             

Koska sekä ympäristö että talous ja työpaikat ovat tärkeitä, on, mahdollisen ristiriitatilanteen syntyessä, jos suinkin mahdollista, mieluummin etsittävä sekä-että, kuin joko-tai ratkaisua. Puhtaan teoreettisesti on vaikea sanoa kummalle kannalle asettuu. Varsinaisesti kantaa voi ottaa vasta konkreettisen tilanteen edessä.                        

Vahva johtaja on Suomelle hyväksi, vaikka hän toimisi sääntöjen rajamailla saadakseen asioita tehtyä. Jokseenkin eri mieltä.

Kysymys ei määrittelee mistä johtajasta on kyse. Jos tarkoitetaan tasavallan presidenttiä tai pääministeriä, niin lait määrittelevät heidän valtaoikeuksiensa rajat. Katson, että nykyiset valtuudet ovat riittävät ja niiden rajoista on pidettävä kiinni. Mikäli eduskunta katsoo, että vallanjakoa on muutettava, niin se tulee tehdä lakiteitse. Toisaalta Suomea maailmalla edustettaessa on tärkeää, että johtaja omaa persoonaansa hyödyntäen kykenee tuomaan Suomen selkeän johdonmukaiset näkemykset uskottavasti yhteiseen pöytään.

Koko Suomi tulee pitää asuttuna, vaikka siitä koituisi kustannuksia. Ei samaa eikä eri mieltä

Ajatus koko Suomen asuttamisesta on toki hieno, mutta käytännössä osoittautunut erittäin haastavaksi. Harvaan asutulle seudulle on lähes mahdotonta luoda sellaista palvelurakennetta, joka houkuttelisi ihmisiä sen paremmin jäämään seudulle kuin muuttamaan sinne.                                

Suomen kaupungistuminen on hyvä asia. Ei samaa eikä eri mieltä.

Kaupungit tarjoavat ihmisille opiskelu- ja työpaikkoja, asuntoja ja monipuolisia palveluja. Ihmisten hakeutuminen kaupunkeihin on näissä olosuhteissa luonnollista. Onko se sitten hyvä asia? Kaupunkiin muuttavien ja uusia asukkaita saavien kaupunkien kannalta kyllä. Uudet veronmaksajat paitsi tarvitsevat uusia palveluja myös mahdollistavat niiden toteuttamisen. Muuttajista tyhjentyvän maaseudun kannalta, jossa kehitys on käänteinen, tuskin.